Kehityspsykologia temperamenttipiirteet

Temperamenttipiirteet

AKTIIVISUUS:

Aktiivisuus on yksilöllistä. Ihminen jolla on matala aktiivisuustaso tekee kaiken verkkaisesti ja rauhallisesti. Hän istuu ja mietiskelee mielellään. 

Aktiivinen ihminen toimii rivakasti, intensiivisesti ja nopeatempoisesti. Ollessaan "hiljaa" hän saattaa lauleskella, pautella jotain jne. 

Aktiivisuus on sitä miten nopeasti ihminen liikkuu ja toimii.

HERKKYYS:

Kertoo kuinka herkkä ihminen on ulkoisille ja sisäisille häiriötekijöille. Herkkyys on myös sosiaalista,sitä kuinka herkästi ihminen aistii muiden tunnetilat. 

LÄHESTYMINEN JA VETÄYTYMINEN:

Helposti lähestyttävä ihminen pitää uusien ihmiseten kohtaamisesta ja uusista kokemuksista.Hän lähestyy muita ihmisiä vaivattomasti. Vetäytyvä ihminen taas on mielummin yksin tai tuttjuen seurassa.Hän ei nauti uusiin ihmisiin tutustumisesta.

KESKITTYMISKYKY:

Ihminen joka häiriintyy helposti,ei voi keskittyä jos useampi asia kilpailee hänen huomiostaan. Toiset taas pystyvät keskittyä johonkin asiaan niin syvälllisesti ettei huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

SOPEUTUVAISUUS:

Sopeutuva ihminen ei hätkähdä jos hänen päivän rutiineihinsa tulee muutoksia. Hän sopeutuu uusiin tilanteisiin vaivatta.

Heikosti sopeutuva ihminen ei taas pidä jos rutiineihin tulee muutosta ja hän vastustaa kaikkea uutta.

MIELIALA:

Jokaisella on oma perusmieleialansa. Toiset ovat pessimistisiä,hymyttömiä. Toiseta taas ovat positiivisia ja hymyilevät lähes aina.

INTENSIIVISYYS:

Ihmiset näyttävät tunteensa erilailla. Toiset voimakkaasti ja toiset eivät näytä tunteitaan juuri ollenkaan.

RYTMISYYS:

Joillekin rytmisyys on tärkeää. He tekevät tietyt asiat rutiininomaisesti esim käyvät nukkumaan aina samaan aikaan.

Toisilla on vapaampi rytmisyys ja he toimivat ennakoimattomasti ja ovat joustavampia.

SINNIKKYYS:

Sinnikäs ihminen vie aloittamansa asiat aina loppuun saakka. Sinnikkyys on hyvä ominaisuus,mutta voi tarkoittaa myös liikaa jäykkyyttä ja kykenemättömyyttä luovuttaa silloin kun se on tarpeen. Toisessa päässä on lyhytjänteisyys. Ihminen vaihtaa asiasta toiseen nopeasti, eli luovuttaa helposti. positiivista on kuitenkin henkilön joustavuus.

Kehityspsykologia

Lapsen sosiaalinen kehitys

1-3v

Lapsen ensimmäiset vuodet ovat hänen koko kehitykselleen erittäin tärkeitä. Alussa lapsi on vuorovaikutuksessa hoitajansa kanssa. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy kun hoitaja ja vastaa lapsen fyysisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin. Lapsi uskaltaa ja oppii näyttämään tuneensa kun niihin vastataan. Lapsen itsetunto, empaattisuus ja stressinsietokyky kehittyvät kun vuorovaikutussuhde on hyvä.

Hoitaja vastaa lapsen tarpeisiin, ruokkii kun tällä on nälkä, seurustelee lapsen kanssa. Turvallinen kiintymyssuhde on pohja myöhemmille sosiaalisille suhteille.

Turvaton kiintymyssuhde muodostuu kun lapsen tarpeisiin ei vastata tai se on epäjohdonmukainen.Jos vanhemmat eivät ole läsnä ei lapsi uskalla näyttää tunteitaan. Lapsi yrittää olla mahdollisimman kiltti.Myöhemmin voi olla vaikeuksia solmia läheisiä ihmisisuhteuita. 

Alle 3-vuotiaan on mahdoton ymmärtää miksi hänet on jätetty päiväkotiin,ja äiti/isä on lähtenyt pois. Alle 3-vuotias ei vielä osaa palauttaa tututun aikuisen turvallisuutta mieleensä. Muistamista voivat auttaa tutut esineet; lelu,riepu tai vanhemman valokuva. 

Päiväkodissa omahoitaja mallin on todettu olevan lapselle tärkeä, lapsen tulisi voida kiintyä myös hoitajaansa hoitopaikassa.

Kävelemään oppiessa lapsen maailma avartuu.Hän tarvitsee uudenlaisia sääntöjä mm kukkien repimisestä tai lelun ottaamisesta muilta. Parin vuoden iässä lapsi etsii rajojaan,mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Elämä ei saa olla kuitenkaan pelkkää kieltämistä vaan lapsi tarvitsee paljon hellimistä,ihailua ja kiitosta.Kannustamalla lasta ja luottamalla häneen vanhemmat voivat vaikuttaa siihen kuinka aktiivinen ja oma-aloitteinen lapsi on. Lapsi opettelee yhteiselämän pelisääntöjä. Lapset eivät vielä varsinaisesti leiki yhdessä,vaan he leikkivät vieretysten omia leikkejään.

Tukea:  Lapsen kansa voi touhuta asioita, olla vuorovaikutuksessa. Kehua häntä ja opetella yhteisiä pelisääntöjä; esim toisen kädestä otettu lelu palautetaan

3-5v 

3uotias opettelee ryhmässä toimimista ja leikkien sääntöjä.Tässä iässä lapsi on jo tottunut touhuamaan muiden kanssa ryhmässä, jos lapsi aloittaa tässä iässä päivähoidon hän opettelee ryhmässätoimimista. Tässä iässä lapsi rupeaa kaipaamaan leikkeihinsä kaveria,leikki ei kuitenkaan aina vielä onnistu vaan tulee kärhämää.

Lähemmäs 4-vuotiaan lapsen on jo helpompi odottaa vuoroaan ja jakaa tavaroitaan.4-5 vuoden iässä lapsen itsekeskeisyys vähenee ja hän osaa ottaa jo muut huomioon.Lapsi osaa näyttää myötätuntoa, lohduttaa ja houkutella muita paremalle tuulelle.Lapsen neuvottelutaidot kehittyvät ja riitatilanteissa lapsi osaa jo pikku hiljaa keskustella. Lapsi alkaa myös vertailemaan itseään muihin ja kokee tässä iässä ensikertaa olevansa erilainen kuin toiset. Lapsi tarvitseekin vanhemmaltaan rohkaisua,itsetunnon vahvistamista ja kykyjensä ja taitojensa esiin nostamista. Lapsen moraalikäsitys kehittyy, hän pohtii hyvän ja pahan, oikean ja väärän eroa.Tässä iässä llapsen vilkas mielikuvitus saa hänet kertomaan tarinoita jotka eivät ole totta. 

Tukea: Opetellaan pelisääntöjä, opetellaan odottamaan vuoroa, riitatilanteissa keskustellaan asiat. Kehutaan lasta ja hänen tekemisiään, kannustetaan ja rohkaistaan lasta.

5-6v

Tämän ikäinen lapsi nauttii muiden seurasta. Lapsella on jo omia kavereita ja hän leikkii ryhmässä. Lähempänä 6-vuotiasta lapsi on omatoiminen ja toimii ryhmässä hyvin, häntä täytyy vielä muistuttaa säännöistä.

Lapsen itsenäistymispyrkimyksiä on tuettava. Lapsi osaa keskustella, joustaa tarvittaessa, ja pukee tunteitaan sanoiksi. Leuhkuminen ja mahtailu kuuluu tähän ikään. Lapset ovat jo taitavia ryhmäleikeissä ja matkivat leikeissään vanhempiaan,lääkäriä, kauppaa jne.. Lapsi hakee vahvistusta omista käsityksistään,vanhemmiltaan. Hän ymmärtää oikean ja väärän eron,ymmärtää mikä on oikeudenmukaista ja suuttuu jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.  Teon pahuutta arvioidessa lapsi arvioi teon yleensä sen lopputuloksen mukaan.

Tukea: Antaa lapsille mahdollisuuksia roolileikkeihin, ja sopimaan riitansa yhdessä. 

Kehityspsykologia

Lapsen puheen ja kielenkehitys

1-3v

Tässä iässä lapsi alkaa lapsi ymmärtää kieltä ja tuottamaan sitä. Ensimmäiset sanat tulevat noin 1v iässä. Sanat ovat lyhyitä ja tuttuja esim äiti,isä, hauva. Kieltä leimaa yleistäminen esim kaikki karvaiset eläimet voivat olla koiria tai kissoja. 

Sanasto alkaa kehittyä nopeasti 1,5v iässä. Tämä on nimeämisvaihe, lapsi oppii ymmärtämään että kaikella ympäristön kohteilla on nimet. Tässä vaiheessa lapsi osaa noin 10-50 sanaa, hän ymmärtää puhetta enemmän kuin osaa sitä tuottaa. Lapsi osaa noudattaa lyhyitä kehoituksia. 

2v iän vaiheilla lapsi alkaa yhdistelemään sanoja . Lapsi sanoo kaksi sanaa peräkkäin,muttei osaa vielä taivuttaa sanoja. Pikku hiljaa lapsi myös rupeaa taivuttamaan sanoja. Lapsi tuntee jo noin 250 sanaa, (vaihtelu 0-600). Lapsi rupeaa käyttämään verbejä ja myöhemmin myös muita sanaluokkia. 2,5v lapsi oppii jopa 10 sanaa päivässä, sanat ovat pääasiassa substantiiveja ja verbejä. Lapsi osaa myös entistä enemmän taivuttaa sanoja. Lapsi tekee kysymyksiä: mitä, miksi ja missä.

Lapsen kanssa voi lukea, lorutella, nimetä asioita ja esineitä. Vastata lapsen kysymyksiin. Katsella kuvia ja nimetä niistä asioita. Puha lapsen kanssa paljon.

3-5v

3 vuotiaan puhe on ymmärrettävää. Lapsi osaa jo sanojen taivutuksia. Kielto ja kysymyslauseita. Lapsi osaa kertoa esineistä; paikka,sijainti ja vertailla esineitä toisiinsa. 4-5vuotiaan lapse muistuttaa jo aikuisen puhetta. Lapsi käyttää kaikkia sanaluokkia,aikamuotoja ja taivutusmuotoja. Lapsi kertoo tarinoita ja kertominen tarkentuu. Konsonantit tulevat yleensä tähän mennessä. Lapsi nauttii satujen ja tarinoiden kertomisesta. ne voivat olla pitkiä,eksyä asiasta toiseen. Lapsi pohtii asioiden syytä ja tarkoitusta. 

Tämän ikäisen kanssa voi jo saduttaa lasta. Lukea hänen kanssaan jo pitkiäkin satuja, riimitellä ja kuunella lapsen tarinoita.

5-6v

5-vuotiaana lapsen sanavarasto on jo noin 14 000 sanaa. Hän ääntää sanat yleiskielen mukaan. Hän oppii ymmärtämään että sana muodostuvat erilaisista äänteistä. Lapsi oppii lisäämään,poistamaan,yhdistämään ja laskemaan äänteitä. Lapsi oppii keskittymään kuulemaansa, kyselemään, vastaamaan kysymyksiin ja oppii puhumaan vuorotellen. Lapsi osaa käyttää eri käsitteitä; edessä, takana, sivulla.. Kertominen on jo loogista ja lapsi osaa kertoa pitkiäkin tarinoita.

Tämän ikäisen kanssa voi lukea satuja, Lapsen kanssa voi opetella kirjaimia. Riimitellä ja tehdä riimipareja. Äänteitä voi poistella ja lisäillä sanoihin, leikkiä sanaleikkejä.

Kehityspsykologia

Lapsen Fyysinen ja Motorinen kehitys

1-3v.
Noin vuoden iässä lapsi lähtee kävelemään tuettuna ja siitä sitten ilman tukea.Lapsi juo kupista, rupeaa syömään lusikalla/haarukalla. Lapsi rakentelee 2-3 palikan torneja ja kääntelee kirjan sivuja.
Noin 2v iässä lapsi oppii juoksemaan ja käveleämään portaissa tasa-askelin, lapsi oppii myös potkimaan palloa.kahden- ja kolmen ikävuoden välissä lapsi opettelee käymään potalla ja oppii päivä/yö kuivaksi. Piirtäminen kehittyy, kynäote, palokoita lisätään torniin jo 6-7. Kolmenvuoden iässä lapsi kävelee varpaillaan, oppii kulkemaan portaissa vuoroaskelin, ajamaan pyörällä jossa on apupyörät, jotkut lapset oppivat ajamaan jo ilman apupyöriä. Lapsi hyppii tasajalkaa. Kolmivuotias piirtää pääjalkaisia ihmisiä, pujottaa helmiä lankaan ja tekee palapelejä.

Tätä ikävaihetta voisin tukea tarjoamalle lapselle erilaisia ratoja joissa voitaisiin kokeilla liikkumista erikeinoin esim konttaamalla,varpaillaan jne.
Lapsen kanssa voi piirtää, rakenella torneja, askarella esim töitä joissa opetellaan pujottamaan helmiä naruun. Käydä potalla säännöllisesti päivän aikana. Auttaa pukemisessa ja antaa lapsen sitten lapsen jo pukea itse.

3-5v
Tässä ikävaiheessa lapsen taidot kehittyvät ja hän oppii piirtämään ihmishahmoja joilla on pää,vartalo ja raajat. Lapsi piirtää mm neliön, ja opettelee saksien käyttöä. Lapsi oppii myös kirjoittamaan nimensä, liimaamaan ja jäljentämään numeroita/kirjaimia.
Lapsi oppii heittämään palloa,ja saa sen myös kiinni. Hyppimään yhdellä jalalla,ottamaan keinussa vauhtia,kävelemäään takaperin ja sivuttain. Lapsi oppii hiihtämään, luistelemaan ja ajamaan pyörällä ilman apurenkaita. Lapsi kiipeilee puissa, hyppii narua. Tämän ikävaiheen lopussa lapsi on saavuttanut motorisen kehityksen perusvalmiudet..

Tätä vaihetta voi tukea: Lapsi voi opetella kirjoittamaan nimensä omiin töihinsä, ensin jäljentämällä ja siitä sitten harjoitellaan kirjaimien tekemistä mallin kanssa. Askartelussa voidaan tehdä askarteluja joissa käytetään saksia.
Lapsia voi viedä talvisin luistelemaan ja hiihtämään. Ohjattuja liikunta hetkiä, joissa erilaisia pelejä, tasapaino juttuja ja temppuratoja.

5-6v
Tässä iässä lapsi oppii kirjoittamaan nimensä. Hän oppii numeroita ja osaa laskea jopa 10 asti. Lapsi osaa juosta,hyppiä,keinua ja hyppiä yhdellä jalalla. Lapsi osaa pitää kynää oikein ja kädellisyys vakiintuu,eikä lapsi enää vaihtele kynää kädestä toiseen. Lapsi leikkaa, piirtää ja askartelee mielellään.Lapsi on mielikuvitus rikas ja hän pohtii asioita.

Tämän ikästä voi tukea antamalla hänelle tehtäviä joissa voi esim laskea jotain, voidaan katsella kirjaimia kirjoista, opetella leikin ja tekemisen ohessa numeroita/kirjaimia. Annetaan lapselle erilaisia välineitä liikkumiseen; polkuautot, potkulaudat, leikitään liikuntalikkejä; esim hippaa.

Ohjaaminen hoito-ja kasvatustyössä

Ohjaaminen on hoito-ja kasvatustyön olennainen osa. Ohjaavalla työotteella voidaan kannustaa ohjattavaa omatoimisuuteen ja siihen että hän pärjää itsenäisesti.

Ryhmän ohjaamisessa tärkeää on aito kiinnostus lasta/asiakasta kohtaan ja hänen asioitaan kohtaan, aktiivinen lapsen kuuntelu, havainnointi,aito läsnäoleminen,kiireettömyys ja lapsen tasolle laskeutuminen kun lapsen kanssa puhuu tai häntä kuuntelee. Ryhmää ohjatessa jokainen lapsi tulee ottaa huomioon yksilönä,vaikka toimitaankin ryhmässä. Jokaisella on omatntarpeensa johon hän tarvitsee ohjausta.
Ohjaaja auttaa lasta kehittymään esim ryhmässätoimimisessa tai vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa.
Ohjaamisen täytyy olla hyvin suuniteltua,selkeää. Lapset voi ottaa mukaan suunnitteluun tai heiltä voi kysyä palautetta.
Ryhmänkoko pitää ottaa suunnittelussa huomioon,onko toiminta sellaista että se sopii isolle ryhmälle,vai toimisiko pienryhmä paremmin. Kun nämä asiat on otettu huomioon ja suunitelmat tehty,voi ohjaaja keskittyä toiminnan aikana hyvänilmapiirin luomiseen,tai siihen että kaikki pääsevät osallistumaan. Varaohjelma tai suunitelma on myös hyvä tehdä etukäteen,jos jotain ei saada toteutettua tai aikaa jää vielä yli.
Jos toteutetaan ryhmälle jotain toimintaa esim liikuntatuokio,pitää miettiä miten aloitetaan,miten saadaan lapset mukaan,miten heitä saadaan motivoitua tuokion aikana ja lopuksi voidaan pyytää palaute lapsilta,mistä he pitivät ja oliko jotain mikä oli heidän mielestään turhaa tai tylsää. On myös hyvä miettiä miten oma ohjaus sujui,mikä oli hyvää ja mitä voisi vielä kehittää.

Itse voisin päiväkodissa antaa lapsille huomiota, läsnäoloa, jotta lapset tietäisivät että olen siellä heitä varten ja että puoleeni voi aina kääntyä,minuun voi luottaa ja kuuntelen heitä,oli asia sitten millainen tahansa.

Voisin ohjata pienryhmää jotta lapset saisivat enemmän huomiota,kuin isossa ryhmässä. Pystyisin havainnoimaan lapsia paremmin ja kiinittää huomiota heidän yksilöllisiin tarpeisiin.
Koska ryhmänohjaaminen on minulle uutta,saisin myös suuniteltua ohjauksen etukäteen ja pienryhmää ohjatessa valmiuksia ja taitoja isomman ryhmän ohjaamiseen.

Tiedonkeruumenetelmät

a) Tiedonkeruumenetelmät

 Lapsista voi kerätä tietoa havainnoimalla lasta ja hänen tekemisiään. Tietoa saa myös juttelemalla lapsen kanssa,sekä keskustelemalla lapsen vanhempien kanssa. Työkaveriden kanssa voi keskustella lapsesta ja kysellä heidän huomioitaan lapsesta. Lapsen kansiota ja esim seinillä olevista askarteluista/piirroksista saa myös tietoa lapsesta. Lapsen vasun voi myös lukea,jos siihen saa luvan.

Lapsesta saa näillä tavoilla monenlaista tietoa. Lapsen touhuja katsoessa voi huomata jos esim liikunnassa on jokin asia joka tarkoittaa harjoittelua esim tasapainon harjoittaminen,jokin liikuntalaji esim luistelu. Keskustelemalla voi kysellä lapselta mistä asioista hän pitää ja onko asioita joista hän ei pidä. Vanhemmilla voi olla asioita joihin he toivovat että päiväkodissa kiinitetään huomiota. Askarteluista ja piiroksista voi nähdä millä mallilla kynän käyttö on,osaako lapsi piirtää ikätasoisesti esim ihmisen ja onnistuuko askarteluja tehdessä saksien käyttö.
Päiväkodin työntekijät voivat kertoa asioista joita en itse ole välttämättä huomannut,tai jos lapsella on jo jotain missä huomattu lapsen tarvitsevan harjoitusta.


Tietoa on tärkeä kerätä,jotta nähdään missä ollaan menossa. Onko lapsen kehitys ikätasoista,mitä lapsi jo osaa ja missä hän vielä tarvitsee harjoitusta. Jos lapsella on eaimerkiksi jotain sellaisia taitoja,mitä muut vasta harjoittelevat voi lapselle antaa jotain muuta tehtävää,jottei hän pitkästy ja pääsee harjoittamaan uusia taitoja.


B) Työprosessi (sisältyy poissaolokorvaus)

Ensimmäinen vaihe on lapsen havainnointi. Havainoimalla lasta saa kerättyä tietoa siitä mitä lapsi osaa,ja mitkä ovat sellaisia asioita joissa hän vielä tarvitsee harjoitusta.
Toinen vaihe on Tavoitteiden asettaminen,jotka tehdään havaintojen pohjalta. Tavoitteilla määritellään se mitä toiminnalla pyritään saavuttamaan. Tavoitteiden pohjalta laaditaan suunnitelma,suunnitelmaan kirjataan kuinka tavoitteet on tarkoitus saavuttaa.
Kolmas vaihe on toimiminen tavoitteiden mukaan. Hyvin tehty suunnitelma,antaa mahdollisuuden toimia tavoitteiden mukaan.
Neljäs vaihe on arviointi. Arvioinnissa selvitetään miten tavoitteet on saavutettu, onko lapsi saavuttanut tavoitteet vai ovatko ne olleet liian korkeat,onko niitä tarve muuttaa ja onko asetettava joitakin uusia tavoitteita. Uusien arviointien pohjalta saamme uusia tavoitteita,siksi tätä kutsutaan prosessiksi. Prosessia on tärkeä noudattaa jotta päästään eteenpäin johdonmukaisesti ja jotta asetetut tavoitteet saavutetaan ja saadaan uusia tavoitteta.

Esimerkit; Poika 5v. Ujohko lapsi,jättäytyy ulos leikeistä.
1. On havaittu että poika jättäytyy ulos leikeistä,on ujo mutta samalla halausia mukaan muiden leikkeihin.
2.Asetetaan tavoite, näin alkuun että saadaan lasta rohkaistua niin että hän pääsisi leikkimään ensin vaikka vain yhden lapsen kanssa.
3. Toimitaan suunnitelman mukaan,ohjaaja voi esimerkiksi lapsen leikkiessä yksin kysyä lapselelta voisiko joku muu osallistua myös leikkiin. Kysytään haluaisiko joku toinen lapsi liittyä leikkiin. Tarvittaessa voidaan ohjailla leikin kulkua ja jos huomataan että lapsi vetäytyy voi häntä rohkaista.
4. Arvioidaan kuinka tavoite on saavutettu. Onko lapsi rohkaistunut ja jos kehitystä on tullut voidaanko asettaa uusi tavoite esim että lapsi rohkaistuisi mukaan isomman lapsiryhmän toimintaan.

Toinen esimerkki; Tyttö 2v.
1. Kotona aloitettu pottailu, vanhemmat pyytäneet päiväkodilta tukea potalla käynnin harjoitteluun.
2. Asetetaan tavoitteeksi että tyttö päiväkodissa kävisi potalla,ja että ajan myötä tyttö saataisiin ainakin päiväkuivaksi.
3. Toimitaan suunnitelman mukaan. Tyttöä käytetään potalla esim ruoan jälkeen,ulos lähtiessä, ulkoa tultaessa.
4. Arvioidaan kuinka pottalla käyminen on sujunut,onko tyttö päässyt eroon vaipoista,vai pitääkö potalla käyntiä vielä harjoitella.

3. Tehtävä Toimintaympäristöön soveltuvat menetelmät

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lapselle ominaiset tavat toimia ja ajatella ovat:

Leikkiminen:  Leikki on alle kouluikäisen lapsen hallitseva toiminta. Aikuiset ymmärtävät leikin merkityksen ja tukevat sitä, antamalla aikaa leikkiin ja arvostavat leikkiä.
Aikuinen mahdollistaa leikin, leikkiympäristön ja välineet, ohjaa leikkiä (tarvittaessa), valvoo leikkiä  ja huolehtii että kaikki pääsevät mukaan.

Leikinlajit:
Esineleikki alle 3v, toiminta ja esineleikki, lapsi hyödyntää leikissä esineitä esim nuket,legot. Tämän ikäiset lapset ovat kiinnostuneita myös luonnonmateriaaleista; hiekka,vesi,lumi. Top-jaksolla voisi Esineleikkiä/luonnonmateriaaleja hyödyntää esimerkiksi hiekkalaatikkolla, myös askartelussa voisi käyttää eaim luonnosta löytyviä materiaaleja:lehdet,kukat,kävyt.Lasten kanssa voisi myös rakentaa esim palikkatorneja,legoilla jne.

Omaehtoinen luovaleikki/Roolileikki 3-4v. Lapsi hyödyntää leikissä,omaa mielikuvitusta. Esimerkki leikkejä: Lääkärileikit, kotileikit. Top-jaksolla voisi tätä hyödyntää esim lukemalla lapsille kirjaa ja sen jälkeen antaa lapsille roolivaatteet,jotta he voivat leikkiä satua tai lasten kanssa voi piirtää,maalata  jne asioita jotka liittyvät satuun. Myös Roolileikit ilman satua.

Sääntöleikki 5-6v. Ulkona ja sisällä leikittävät leikit,joissa tietyt säännöt. Esimerkkileikkejä;kim-leikki,Roolileikit,Muistileikit ja Hippa. Top-jaksolla lasten kanssa voisi leikkiä esim Tervapataa,Hippaa,Pelata erilaisia pelejä.

Liikkuminen: Päivittäinen liikkuminen on lapselle normaali kasvun ja kehityksen edellytys. Lapsi tarvitsee päivässä 2h reipasta liikuntaa. Liikkumisen pitää ottaa lapsen tarpeet huomioon,ympäristön pitää olla motivoiva -> haastaa jainnostaa lasta liikkumaan. Sääntöjen pitää olla selkeät,ja välineiden toimivia.
Top-jaksolla voi lasten kanssa liikkua ulkona,tehdä temppuratoja, innostaa ulkoilussa liikkumaan esim hippaleikin avulla.

Tutkiminen: Lapsi on kiinnostunut ympäristöstään ja tutkii sitä kaikilla aisteillaan. Aikuinen luo lapselle mahdollisuuksia tutkimiseen esim metsä-retket,esineiden tutkiminen.
Top-jaksolla voisi mennä retkelle,sisällä tutkia tavaroita;niiden mutoa,mitä ääniä niillä saa aikaan,miltä esine tuntuu jne.

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen: Taiteen ja leikin avulla lapsi ilmaisee itseään,tunteitaan sekä mielihyvää ja iloa. Taide auttaa lasta samaistumaan toisen ihmisen rooliin,laukaisee ahdistusta ja jännitystä. Ilmaisumuotoja ovat esimerkiksi; Draama,käsityöt/askartelu,kielellinen ilmaisu,kuvallinen ilmaisu,musiikki.
Top-jaksolla voisi askarella,lorutella,laulaa ja leikkiä laululeikkejä.

2. Rajat

a) Rajojen asettaminen on tärkeää,jotta lapsi oppii mikä on hyväksyttävää toimintaa ja mikä ei. Rajoja asettamalla suojellaan lasta tilanteilta,joissa hän voi vahingoittaamitseään tai muita.  Rajat tuovat lapselle turvallisuuden tunteen,he pystyvät luottamaan aikuiseen. Rajat opettavat lapselle omien tunteiden hallintaa,sekä lapsi oppii ottamaan huomioon myös muut ihmiset ja noudattamaan yhteisiä sääntöjä.

Esimerkkejä: Lapsi riehuu yhteisen leikkihetken aikana. Jos lapsen toiminta häiritsee muita, otetaan lapsi sivuun, tarvittaessa syliin rauhoittumaan. Kun lapsi rauhoittuu,keskustellaan asiasta,miksi lapsi riehui, onko hänellä itsellään ratkaisua asiaan jne. Jos lapsi ei halua enää muiden milaan leikkiin,keksitään hänelle jotain sellaista leikkiä joka häntä kiinnostaisi.

Tytöt leikkivät nukeilla. Toinen tyttö ottaa nuken toisen kädestä ja tulee erimielisyyttä tyttöjen välille.
Mennään tyttöjen luo, nuken ottanut tyttö otetaan sivumalle juttelemaan,kysytään mikä meni väärin? Jos tyttö osaa vastata, voidaan sopia että tyttö palauttaa nuken toiselle. Jos tyttö ei osaa kertoa mikä meni väärin  tytön kanssa jutellaan asiasta,kerrotaan että toiselle tuli pahamieli ja ettei toisen kädestä saa ottaa mitään. Sovitaan että nukke palautetaan. Leikkiä jatketaan yhdessä tai jos nuken ottanut ei enää halua leikkiä,keksitään tytölle muuta tekemistä.

b)
Ohjaavassa kasvatustyylissä lapsen kanssa on vastavuoroinen kunnioitus. Kasvattaja ottaa huomioon lapsen iän,kehitystason ja toimivat lapsilähtöisesti. Ohjaavassa kasvatustyylissä kuunellaan ja ollaan kiinnostuneita lapsesta ja hänen asioistaan. Tässä kasvatustyylissä aikuinen perustelee antamansa säännöt ja rajat,eli kertoo lapselle miksi tekee ja laatii antamansa ohjeet. Ohjaava kasvatustyyli antaa lapselle turvallisuudenntunteen ja hän luottaa aikuiseen.

Lapsi tulee viereen ja haluaa jutella. Kysellään lapselta ja ollaan aidosti kiinnostuneita lapsen kertomista jutuista.

Lapsi on kiivennyt seisomaan tuolille. Nostetaan lapsi pois tuolilta, kerrotaan lapselle miksi tuolille ei saa kiivetä ja mitä olisi voinut tapahtua. Keksitään muuta tekemistä.

Kiitetään ja kehutaan kun lapsi palauttaa itse ruokalautasen,ruokailun päätteeksi kärryyn.