Kehityspsykologia

Lapsen puheen ja kielenkehitys

1-3v

Tässä iässä lapsi alkaa lapsi ymmärtää kieltä ja tuottamaan sitä. Ensimmäiset sanat tulevat noin 1v iässä. Sanat ovat lyhyitä ja tuttuja esim äiti,isä, hauva. Kieltä leimaa yleistäminen esim kaikki karvaiset eläimet voivat olla koiria tai kissoja. 

Sanasto alkaa kehittyä nopeasti 1,5v iässä. Tämä on nimeämisvaihe, lapsi oppii ymmärtämään että kaikella ympäristön kohteilla on nimet. Tässä vaiheessa lapsi osaa noin 10-50 sanaa, hän ymmärtää puhetta enemmän kuin osaa sitä tuottaa. Lapsi osaa noudattaa lyhyitä kehoituksia. 

2v iän vaiheilla lapsi alkaa yhdistelemään sanoja . Lapsi sanoo kaksi sanaa peräkkäin,muttei osaa vielä taivuttaa sanoja. Pikku hiljaa lapsi myös rupeaa taivuttamaan sanoja. Lapsi tuntee jo noin 250 sanaa, (vaihtelu 0-600). Lapsi rupeaa käyttämään verbejä ja myöhemmin myös muita sanaluokkia. 2,5v lapsi oppii jopa 10 sanaa päivässä, sanat ovat pääasiassa substantiiveja ja verbejä. Lapsi osaa myös entistä enemmän taivuttaa sanoja. Lapsi tekee kysymyksiä: mitä, miksi ja missä.

Lapsen kanssa voi lukea, lorutella, nimetä asioita ja esineitä. Vastata lapsen kysymyksiin. Katsella kuvia ja nimetä niistä asioita. Puha lapsen kanssa paljon.

3-5v

3 vuotiaan puhe on ymmärrettävää. Lapsi osaa jo sanojen taivutuksia. Kielto ja kysymyslauseita. Lapsi osaa kertoa esineistä; paikka,sijainti ja vertailla esineitä toisiinsa. 4-5vuotiaan lapse muistuttaa jo aikuisen puhetta. Lapsi käyttää kaikkia sanaluokkia,aikamuotoja ja taivutusmuotoja. Lapsi kertoo tarinoita ja kertominen tarkentuu. Konsonantit tulevat yleensä tähän mennessä. Lapsi nauttii satujen ja tarinoiden kertomisesta. ne voivat olla pitkiä,eksyä asiasta toiseen. Lapsi pohtii asioiden syytä ja tarkoitusta. 

Tämän ikäisen kanssa voi jo saduttaa lasta. Lukea hänen kanssaan jo pitkiäkin satuja, riimitellä ja kuunella lapsen tarinoita.

5-6v

5-vuotiaana lapsen sanavarasto on jo noin 14 000 sanaa. Hän ääntää sanat yleiskielen mukaan. Hän oppii ymmärtämään että sana muodostuvat erilaisista äänteistä. Lapsi oppii lisäämään,poistamaan,yhdistämään ja laskemaan äänteitä. Lapsi oppii keskittymään kuulemaansa, kyselemään, vastaamaan kysymyksiin ja oppii puhumaan vuorotellen. Lapsi osaa käyttää eri käsitteitä; edessä, takana, sivulla.. Kertominen on jo loogista ja lapsi osaa kertoa pitkiäkin tarinoita.

Tämän ikäisen kanssa voi lukea satuja, Lapsen kanssa voi opetella kirjaimia. Riimitellä ja tehdä riimipareja. Äänteitä voi poistella ja lisäillä sanoihin, leikkiä sanaleikkejä.

Kehityspsykologia

Lapsen Fyysinen ja Motorinen kehitys

1-3v.
Noin vuoden iässä lapsi lähtee kävelemään tuettuna ja siitä sitten ilman tukea.Lapsi juo kupista, rupeaa syömään lusikalla/haarukalla. Lapsi rakentelee 2-3 palikan torneja ja kääntelee kirjan sivuja.
Noin 2v iässä lapsi oppii juoksemaan ja käveleämään portaissa tasa-askelin, lapsi oppii myös potkimaan palloa.kahden- ja kolmen ikävuoden välissä lapsi opettelee käymään potalla ja oppii päivä/yö kuivaksi. Piirtäminen kehittyy, kynäote, palokoita lisätään torniin jo 6-7. Kolmenvuoden iässä lapsi kävelee varpaillaan, oppii kulkemaan portaissa vuoroaskelin, ajamaan pyörällä jossa on apupyörät, jotkut lapset oppivat ajamaan jo ilman apupyöriä. Lapsi hyppii tasajalkaa. Kolmivuotias piirtää pääjalkaisia ihmisiä, pujottaa helmiä lankaan ja tekee palapelejä.

Tätä ikävaihetta voisin tukea tarjoamalle lapselle erilaisia ratoja joissa voitaisiin kokeilla liikkumista erikeinoin esim konttaamalla,varpaillaan jne.
Lapsen kanssa voi piirtää, rakenella torneja, askarella esim töitä joissa opetellaan pujottamaan helmiä naruun. Käydä potalla säännöllisesti päivän aikana. Auttaa pukemisessa ja antaa lapsen sitten lapsen jo pukea itse.

3-5v
Tässä ikävaiheessa lapsen taidot kehittyvät ja hän oppii piirtämään ihmishahmoja joilla on pää,vartalo ja raajat. Lapsi piirtää mm neliön, ja opettelee saksien käyttöä. Lapsi oppii myös kirjoittamaan nimensä, liimaamaan ja jäljentämään numeroita/kirjaimia.
Lapsi oppii heittämään palloa,ja saa sen myös kiinni. Hyppimään yhdellä jalalla,ottamaan keinussa vauhtia,kävelemäään takaperin ja sivuttain. Lapsi oppii hiihtämään, luistelemaan ja ajamaan pyörällä ilman apurenkaita. Lapsi kiipeilee puissa, hyppii narua. Tämän ikävaiheen lopussa lapsi on saavuttanut motorisen kehityksen perusvalmiudet..

Tätä vaihetta voi tukea: Lapsi voi opetella kirjoittamaan nimensä omiin töihinsä, ensin jäljentämällä ja siitä sitten harjoitellaan kirjaimien tekemistä mallin kanssa. Askartelussa voidaan tehdä askarteluja joissa käytetään saksia.
Lapsia voi viedä talvisin luistelemaan ja hiihtämään. Ohjattuja liikunta hetkiä, joissa erilaisia pelejä, tasapaino juttuja ja temppuratoja.

5-6v
Tässä iässä lapsi oppii kirjoittamaan nimensä. Hän oppii numeroita ja osaa laskea jopa 10 asti. Lapsi osaa juosta,hyppiä,keinua ja hyppiä yhdellä jalalla. Lapsi osaa pitää kynää oikein ja kädellisyys vakiintuu,eikä lapsi enää vaihtele kynää kädestä toiseen. Lapsi leikkaa, piirtää ja askartelee mielellään.Lapsi on mielikuvitus rikas ja hän pohtii asioita.

Tämän ikästä voi tukea antamalla hänelle tehtäviä joissa voi esim laskea jotain, voidaan katsella kirjaimia kirjoista, opetella leikin ja tekemisen ohessa numeroita/kirjaimia. Annetaan lapselle erilaisia välineitä liikkumiseen; polkuautot, potkulaudat, leikitään liikuntalikkejä; esim hippaa.

Ohjaaminen hoito-ja kasvatustyössä

Ohjaaminen on hoito-ja kasvatustyön olennainen osa. Ohjaavalla työotteella voidaan kannustaa ohjattavaa omatoimisuuteen ja siihen että hän pärjää itsenäisesti.

Ryhmän ohjaamisessa tärkeää on aito kiinnostus lasta/asiakasta kohtaan ja hänen asioitaan kohtaan, aktiivinen lapsen kuuntelu, havainnointi,aito läsnäoleminen,kiireettömyys ja lapsen tasolle laskeutuminen kun lapsen kanssa puhuu tai häntä kuuntelee. Ryhmää ohjatessa jokainen lapsi tulee ottaa huomioon yksilönä,vaikka toimitaankin ryhmässä. Jokaisella on omatntarpeensa johon hän tarvitsee ohjausta.
Ohjaaja auttaa lasta kehittymään esim ryhmässätoimimisessa tai vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa.
Ohjaamisen täytyy olla hyvin suuniteltua,selkeää. Lapset voi ottaa mukaan suunnitteluun tai heiltä voi kysyä palautetta.
Ryhmänkoko pitää ottaa suunnittelussa huomioon,onko toiminta sellaista että se sopii isolle ryhmälle,vai toimisiko pienryhmä paremmin. Kun nämä asiat on otettu huomioon ja suunitelmat tehty,voi ohjaaja keskittyä toiminnan aikana hyvänilmapiirin luomiseen,tai siihen että kaikki pääsevät osallistumaan. Varaohjelma tai suunitelma on myös hyvä tehdä etukäteen,jos jotain ei saada toteutettua tai aikaa jää vielä yli.
Jos toteutetaan ryhmälle jotain toimintaa esim liikuntatuokio,pitää miettiä miten aloitetaan,miten saadaan lapset mukaan,miten heitä saadaan motivoitua tuokion aikana ja lopuksi voidaan pyytää palaute lapsilta,mistä he pitivät ja oliko jotain mikä oli heidän mielestään turhaa tai tylsää. On myös hyvä miettiä miten oma ohjaus sujui,mikä oli hyvää ja mitä voisi vielä kehittää.

Itse voisin päiväkodissa antaa lapsille huomiota, läsnäoloa, jotta lapset tietäisivät että olen siellä heitä varten ja että puoleeni voi aina kääntyä,minuun voi luottaa ja kuuntelen heitä,oli asia sitten millainen tahansa.

Voisin ohjata pienryhmää jotta lapset saisivat enemmän huomiota,kuin isossa ryhmässä. Pystyisin havainnoimaan lapsia paremmin ja kiinittää huomiota heidän yksilöllisiin tarpeisiin.
Koska ryhmänohjaaminen on minulle uutta,saisin myös suuniteltua ohjauksen etukäteen ja pienryhmää ohjatessa valmiuksia ja taitoja isomman ryhmän ohjaamiseen.

Tiedonkeruumenetelmät

a) Tiedonkeruumenetelmät

 Lapsista voi kerätä tietoa havainnoimalla lasta ja hänen tekemisiään. Tietoa saa myös juttelemalla lapsen kanssa,sekä keskustelemalla lapsen vanhempien kanssa. Työkaveriden kanssa voi keskustella lapsesta ja kysellä heidän huomioitaan lapsesta. Lapsen kansiota ja esim seinillä olevista askarteluista/piirroksista saa myös tietoa lapsesta. Lapsen vasun voi myös lukea,jos siihen saa luvan.

Lapsesta saa näillä tavoilla monenlaista tietoa. Lapsen touhuja katsoessa voi huomata jos esim liikunnassa on jokin asia joka tarkoittaa harjoittelua esim tasapainon harjoittaminen,jokin liikuntalaji esim luistelu. Keskustelemalla voi kysellä lapselta mistä asioista hän pitää ja onko asioita joista hän ei pidä. Vanhemmilla voi olla asioita joihin he toivovat että päiväkodissa kiinitetään huomiota. Askarteluista ja piiroksista voi nähdä millä mallilla kynän käyttö on,osaako lapsi piirtää ikätasoisesti esim ihmisen ja onnistuuko askarteluja tehdessä saksien käyttö.
Päiväkodin työntekijät voivat kertoa asioista joita en itse ole välttämättä huomannut,tai jos lapsella on jo jotain missä huomattu lapsen tarvitsevan harjoitusta.


Tietoa on tärkeä kerätä,jotta nähdään missä ollaan menossa. Onko lapsen kehitys ikätasoista,mitä lapsi jo osaa ja missä hän vielä tarvitsee harjoitusta. Jos lapsella on eaimerkiksi jotain sellaisia taitoja,mitä muut vasta harjoittelevat voi lapselle antaa jotain muuta tehtävää,jottei hän pitkästy ja pääsee harjoittamaan uusia taitoja.


B) Työprosessi (sisältyy poissaolokorvaus)

Ensimmäinen vaihe on lapsen havainnointi. Havainoimalla lasta saa kerättyä tietoa siitä mitä lapsi osaa,ja mitkä ovat sellaisia asioita joissa hän vielä tarvitsee harjoitusta.
Toinen vaihe on Tavoitteiden asettaminen,jotka tehdään havaintojen pohjalta. Tavoitteilla määritellään se mitä toiminnalla pyritään saavuttamaan. Tavoitteiden pohjalta laaditaan suunnitelma,suunnitelmaan kirjataan kuinka tavoitteet on tarkoitus saavuttaa.
Kolmas vaihe on toimiminen tavoitteiden mukaan. Hyvin tehty suunnitelma,antaa mahdollisuuden toimia tavoitteiden mukaan.
Neljäs vaihe on arviointi. Arvioinnissa selvitetään miten tavoitteet on saavutettu, onko lapsi saavuttanut tavoitteet vai ovatko ne olleet liian korkeat,onko niitä tarve muuttaa ja onko asetettava joitakin uusia tavoitteita. Uusien arviointien pohjalta saamme uusia tavoitteita,siksi tätä kutsutaan prosessiksi. Prosessia on tärkeä noudattaa jotta päästään eteenpäin johdonmukaisesti ja jotta asetetut tavoitteet saavutetaan ja saadaan uusia tavoitteta.

Esimerkit; Poika 5v. Ujohko lapsi,jättäytyy ulos leikeistä.
1. On havaittu että poika jättäytyy ulos leikeistä,on ujo mutta samalla halausia mukaan muiden leikkeihin.
2.Asetetaan tavoite, näin alkuun että saadaan lasta rohkaistua niin että hän pääsisi leikkimään ensin vaikka vain yhden lapsen kanssa.
3. Toimitaan suunnitelman mukaan,ohjaaja voi esimerkiksi lapsen leikkiessä yksin kysyä lapselelta voisiko joku muu osallistua myös leikkiin. Kysytään haluaisiko joku toinen lapsi liittyä leikkiin. Tarvittaessa voidaan ohjailla leikin kulkua ja jos huomataan että lapsi vetäytyy voi häntä rohkaista.
4. Arvioidaan kuinka tavoite on saavutettu. Onko lapsi rohkaistunut ja jos kehitystä on tullut voidaanko asettaa uusi tavoite esim että lapsi rohkaistuisi mukaan isomman lapsiryhmän toimintaan.

Toinen esimerkki; Tyttö 2v.
1. Kotona aloitettu pottailu, vanhemmat pyytäneet päiväkodilta tukea potalla käynnin harjoitteluun.
2. Asetetaan tavoitteeksi että tyttö päiväkodissa kävisi potalla,ja että ajan myötä tyttö saataisiin ainakin päiväkuivaksi.
3. Toimitaan suunnitelman mukaan. Tyttöä käytetään potalla esim ruoan jälkeen,ulos lähtiessä, ulkoa tultaessa.
4. Arvioidaan kuinka pottalla käyminen on sujunut,onko tyttö päässyt eroon vaipoista,vai pitääkö potalla käyntiä vielä harjoitella.